TEKIJYYDESTÄ
- Markku Arantila

- Sep 19
- 3 min read

Galleria Forum Boxin Mediaboxissa pyörii Pinja Valjan https://forumbox.fi/exhibition/growth
video Growth. Videon idea on, että naisesta alkaa versoa kasvillisuutta, joka lopulta peittää koko naisen. Kasvillisuus on tehty tekoälyn avulla. Illuusio on täydellinen. Kasvusto näyttää täysin aidolta. Epäaitoa on vain se, että jokainen tietää, ettei ihmisestä kasva kasveja. Valja pohtii, mitä hänen tekijyydelleen tapahtuu, jos puolet teoksen kuvista on tekoälyn tuottamia?
Kiinnostava kysymys onkin, voisiko joskus tapahtua niin, että yleisö ei enää edellytä, että taiteella pitäisi olla ihmis-tekijä. Sehän on toki ihan tavallista, että teoksen valmistaa fyysisesti joku muu kuin taiteilija, eikä sen fyysisen tekemisen tarvitse olla mitenkään käsityötä.
Grönlund–Nisunen ja ruotsalaisen Carl Michael von Hausswolff näyttelyssä Galerie Anhavalla on esillä äärimmäisen taidokkaasti toteutettuja teoksia, joista en osaa sanoa, missä määrin taiteilijat itse ovat osallistuneet niiden käytännön valmistamiseen. Kysymys valmistajasta on täysin yhdentekevä. Taiteilijoiden rooli on keksiä idea ja suunnitella ja kontrolloida toteutusta.
Ovi siihen, että taiteeksi riittää pelkkä idea, avattiin yli sata vuotta sitten. Eikä kai ideaakaan varsinaisesti kaivattu. Malevitš ja Duchamp tekivät parhaansa hävittääkseen taiteesta tekijän, idean ja toteutuksen. Tässä en vähättele kumpaakaan taiteilijaa.
En vähättele myöskään taiteilijakaksikko Grönlund-Nisusta, mutta aloinpa pohtia, että voisiko heidän tyyppistään taidetta tehdä tekoälyllä. Voisin kuvitella, että joskus tekoäly pohdiskelisi erilaisia ideoita, miettisi toteutustavan ja tekisi sitten tilauksen teoksen valmistamisesta sopimusvalmistajalle. Ainakin jotkut Grönlund-Nisosen teoksista ovat sellaisia, että minun nähdäkseni ei ole täysin välttämätöntä, että idea on lähtöisin ihmiseltä. Monet heidän ideoistaan ovat varsin yksinkertaisia. Taiteeksi syntymän ihme tapahtuu teoksen ja katsojan välillä sitten kun teos on fyysisesti olemassa. Voisiko tällainen taiteeksi syntymän ihme tapahtua neitseellisesti ilman ihmisen osallistumista?
Toivottavasti joku tekee kokeen ja pistää tekoälyn keksimään taidetta itsenäisesti. En ole tarkkaan seurannut alaa, mutta luultavasti näin on jo tehtykin, kenties vaikka kuinka paljon.
Kiinnostavaa on pohtia missä kohtaa Grönlund-Nisosen töissä on taide. Tarkoitan, että ilmiselvästi heidän teoksensa ovat taidetta, eikä jotain, joka sopisi paremmin Heurekaan tai Tekniikan museoon. Mutta miten tekoäly pitäisi ohjeistaa, että se onnistuisi tekemään jonkin insinöörimäisen härvelin, joka silti olisi välittömästi tunnistettavissa taiteeksi. Mitä se taide oikein on? Kai se on jonkinlaista tarkoituksettomuutta, sitä että teos on itsessään se asia, eikä havainnollistamassa jotain ilmiötä. Tai onhan sitä taidetta, joka nimenomaan havainnollistaa ilmiöitä. En minä tiedä. En ole teoreetikko, kunhan höpisen ja maalailen mitä sattuu.
Kerran eräs ihminen alkoi maalata tauluja, kun huomasi että seinät näyttävät tyhjiltä, eivätkä rahavarat riitä taiteen ostamiseen. Itse tekemällä tulee ihan yhtä hyvää halvemmalla ja se on paljon mieluisampaakin kuin tylsä ja vaikea ja kallis galleriataide. Luultavasti tällaisia eräitä ihmisiä on paljonkin. Ja onhan se aivan mainio juttu, että on jokin mikä tahansa sysäys, joka tönäisee liikkeelle oman tekemisen. Voin kuvitella sellaisenkin ilmiön, että ihmiset alkavat tehdä tekoälyavusteista ite-taidetta. Itse asiassa haluaisin nähdä sellaista.
Minun työskentelyssäni eräs varsin olennainen vaikuttaja on kaikenlainen läpi taiteen historian elänyt ite-taiteilu, sellainen vajavaisella koulutuksella ja puutteellisella osaamisella tehty taidehistorian marginaaleihin unohtunut taide. Mitäpä jos jokaihmiselle annettaisiinkin vähän paremmat pelivälineet luoda omaehtoista taidetta? Voisi mielessään visioida vaikka mitä ja kone tekisi. Syntyisi uusi valtava jokamies- ja naistaiteen laji, johon kaikki osallistuisivat.
Ehkä intoilen ennenaikaisesti. Luultavasti jokin ankeuttaja-algoritmi lässäyttäisi homman heti alkuunsa. Tai kun kaikkea tahmeaa some-ryönää ajattelee, ehkä myrkyn tuottamiseen ei tarvita edes pahaa algoritmia. Tämä oli niin huono idea, että se toteutunee suurella todennäköisyydellä.
Ajatusleikkinä kuitenkin pohdituttaa, voisiko joskus olla olemassa täysin tekijättömään tekoälytaiteeseen keskittyviä gallerioita? Että olisi sananmukaisesti tekotaidetta. Voisiko olla mahdollista, että yleisö luopuu vaatimuksesta, että taiteella pitää olla ihminen tekijänä? Ehkä vanhanaikaista ihmisen käsin tekemää taidetta esitettäisiin sitten vain jossain Taka-Töölön taide- ja kehys- galleriassa.
Voi voi, nyyhkyttää vesivärimaalari. Väittäisin kuitenkin, että vesivärimaalaus on semmoinen juttu mitä kone ei kovin äkkiä opi tekemään. Eikä tekoäly taiteessa ihmisen paikkaa vie. Siitä tulee väline välineiden joukossa, vaikkakin ehkä tärkeä.
Asiasta toiseen. Olen alkanut tehdä akvarellipaperini itse, kun tajusin, että on olemassa Helsingin paperipaja. Viimeksi olen tehnyt paperia 1990-luvulla. Kun ihmettelin, mikä siinä olikin, että paperinteko silloin tyssäsi, niin muistin, että yksi syy oli digikamera ja Photoshop, joista kiinnostuin kovasti 2000-luvun alussa. Nyt kun digi on ollut yhtenä puuhavälineenä neljännesvuosisadan, alkaa paperiteko alkukantaisessa vaivalloisuudessaan kiinnostaa minua kovasti uudestaan, digiä ollenkaan hylkäämättä. Eiköhän tekoäly integroidu muuhun taiteen tekemiseen ihan samalla tavalla.
Paperitaide on marginaalissa, pienen porukan juttu ja nykyisellään kaukana siitä, että 1990-luvulla se oli jonkun kokoinen ilmiö. Mutta paperinteko itsessään on sitä samaa kuin aina ennenkin. Sehän on hienoa tehdä nykyaikana jotain, mitä on tehty samalla tavalla vuosisatoja.
Vähän tässä on sellaista oman tekijyyteni maksimalisointia, sitä, etten oikein kestä edes sellaista, että joku muu on tehnyt paperin, jolle maalaan. Kyllähän nyt paperin pinta pitää tietysti omin käsin rassata huolella sellaiseksi, ettei siinä puhu visuaalista viestiään kukaan muu kuin minä itse!



Comments