IKIONNELLISTEN MAA

Vanha kappalaisentalo, Porvoo

17.10 - 23.11.2025

Mihin sitä matkustaisi, jos saisi mennä minne vain? Utelias haluaisi käydä kaikkialla. Paljon jää aina silti näkemättä. Hyviä paikkoja voi keksiä myös itse. Itse keksittyihin paikkoihin on helppo mennä. Siksi olen maalannut kuviteltuja maisemia, saaria, vuoria, kukkia, kiviä, kantoja, pinjapuita, torneja, omituisia otuksia ja mielikuvituskavereitani. Ajattelen, että kaikki kuvitteellisen maailmani asukkaat ovat ikionnellisia. Lapsellista? Niinhän se on. Maalaamalla voin tehdä kaikki ne seikkailut, jotka minulta lapsena jäivät seikkailematta. Toki mielikuvitusmaailmassa näkee vain sen, mitä omaan mieleen on sattunut kertymään, mutta senkin tunteminen on ihan arvokasta ihmiselle itselleen.

Maalaan siksi, että pidän siitä. Maalaan, koska olen löytänyt tien maailmaan, jota muut eivät tunne. Maalaus on leikkiä, joka toteuttaa kaikki toiveeni ja tyynnyttää mieleni. Maalaan, koska ihminen on lapsi kuolemaansa saakka. Tiedän, että möröt eivät katoa, eivätkä peikot kuole, mutta jos ne pidetään leikin touhussa, niistä on vähemmän haittaa. Tosimaailmaan karanneet, uuden nimen ottaneet mielikuvituksen möröt ovat syy maailman ongelmiin. Niiden kanssa jokainen meistä joutuu kamppailemaan päivittäin.

Jos minulla on maalaamiselle jokin motiivi muiden ihmisten suhteen, se on, että maalaus voi joskus toimia inspiraationa toisten ihmisten tekemisille, olivat ne tekemiset sitten mitä tahansa.

Näyttelyssä on esillä käsintehdylle paperille maalattuja akvarelleja, joissa kuljeskellaan tuntemattomassa maassa ja puuhaillaan jotain, minkä tarkoituksesta ei ole minkäänlaista tietoa.