Pidän näyttelyn Galleria Moletissa 21.9. - 17.10.2021 kauan sitten eläneiden sukulaisteni muistoksi ja iloksi heille tutussa ympäristössä, vaikkakin yli puolitoista vuosisataa myöhässä. Sain yllättäen selville, että sukulaisiani on ollut Forssan tehtaan palveluksessa jo 1850-luvulla.
On olemassa valokuva vuodelta 1940, jossa on kaksivuotias äitini Marjatta, hänen äitinsä Lea (22), Lean äiti Olga (44), Olgan äiti Lydia (64) ja vielä Lydian äiti Maria, joka oli kuvaa otettaessa 90-vuotias. Muistan katselleeni kuvaa jo lapsena. Lapinjärven Kimonkylässä otettuun kuvaan oli saatu evakkomatkan jälkeen koolle viisi sukupolvea. Äitini suku on kotoisin rajantakaisesta Karjalasta.
Sukututkijat seuraavat useimmiten isälinjoja ja laativat suvuista kertovat kirjat sen mukaisesti. Naiset jäävät usein marginaaliin. Koska tutkimusta ei ole tehty äitilinjan mukaan, valokuvan keskellä minun äitini vieressä istuvan vanha mummo Maria Fredrika Moldakoffin nimeä ei edes mainita niissä sukukirjoissa joita minun hallussani on.
Kun aloin muista lähteistä selvittää Marian elämänvaiheita, kävi ilmi sellainen äitinikin yllättänyt seikka, ettei Maria ollut alun perin karjalainen, vaan hämäläinen. Maria oli syntynyt Tammelassa 1850.
Marian vanhemmat olivat Sääksmäen kirkon kappalaisen poika Fredrik Hagelberg ja tamperelaisen muurarin tytär Amalia Eklund. Heidät vihittiin 1845 Tampereen vanhassa tuomiokirkossa. Tammelaan he muuttivat 1849, Forssan tehtaan perustamisen aikoihin. Fredrikistä tuli tehtaan kirjuri ja 1855 tehtaankoulun ensimmäinen opettaja. Koulua pidettiin ensin Kostollin eli ruokalan salissa ja sitten eräässä Wahreninkadun pytingissä. Fredrik Hagelberg jatkoi opetustyötä vuoteen 1866 saakka ja oli sen jälkeen tehtaan konttoritöissä vuoteen 1869 saakka. Nykyforssalaiset tuntevat Wahrenin puiston kulmaan siirretyn puisen koulurakennuksen, jossa koulutyö alkoi 1867. Siellä Fredrik Hagelberg ei enää opettanut.
Fredrikin kerrotaan olleen humaani, mutta hän kärsi unettomuudesta ja oli hermostunut eikä aina kestänyt villien koulupoikien temmellystä. Fredrik oli Tammelan kirkkoherra August Granfeltin ystävä. Fredrikin kireitä hermoja rauhoittaakseen August otti toisinaan musikaalisen Fredrikin mukaansa Jokioisten kirkkoon lukkariksi, nykytermein kanttoriksi.
Lapsia Fredrikille ja Amalialle syntyi seitsemän. Amalia kuoli 49-vuotiaana nälkävuotena 1867, luultavimmin lavantautiin. Tuolloin parin vuoden kuluessa suomalaisia kuoli jopa 200 000 henkeä, kymmenesosa väestöstä.
Leskimiehillä oli tuohon aikaan tapana avioitua mahdollisimman pian. Niinpä Fredrik meni heti seuraavana vuonna naimisiin entisen oppilaansa 16-vuotiaan Vilhelmina Romsin kanssa. Vilhelminan isä oli Forssan tehtaan työnjohtaja. Fredrikin ja Vilhelminan ikäero oli 31 vuotta. Lapsia syntyi Vilhelminan kanssa kuusi lisää. Kuoltuaan 1894 Fredrik haudattiin kuitenkin Amalian viereen Tammelan hautausmaalle. Hauta on edelleen olemassa. Vilhelminan hautapaikkaa en tiedä.
Hagelbergin suvun pojat olivat olleet kappalaisia ja kirkkoherroja Hämeessä useamman sukupolven ajan. Vaimot valittiin maineikkaista suvuista. Yllättäen pappisperinne katkesi. Luulisi ettei ollut oikein sopivaa, että papinpoika Fredrik menee ensin muurarin tyttären kanssa naimisiin ja sitten tehtaaseen töihin, vaikkakin kevyisiin kynänpyörittelyhommiin. Kaunosieluinen papinpoika tehtaan kolinassa, tavarantuotannon ja liiketoiminnan palveluksessa! Kenties asiaan oli joko romanttisia tai pakottavia syitä, tai molempia.
Fredrikin isä Matias Hagelberg oli Sääksmäellä aluksi appensa kappalainen Alexander Maexmontanin apulaisena, seuraavaksi pitäjänapulaisena ja sitten itse kappalaisena. Matiaksen sanotaan olleen ajoittain mielisairas. Hän oli myös riitaisa. Matias oli arkkipiispan mukaan osoittanut viranhoidossa epätavallista kehnoutta ja oli änkyttänyt niin, että kuulutuksista harvoin sai mitään selvää. Niinpä hänet erotettiin papinvirasta, mahtisukujen Gripenbergien ja Svinhufvudien vastustuksesta huolimatta. Matias sai kuoltuaan nimensä samaan muistokiveen Sääksmäen kirkon sivuoven viereen kuin appensa Alexander. Matiaksen vaimo Anna oli monilahjakasta Maexmontanin sukua ja tämän äiti Ulrica oli Rapolan kartanon Svinhufvudeja.
---
Kun Helsinki-Pietarin junarata valmistui, Maria päätti vaihtaa maisemaa. Hiitolan vihittyjen luettelon mukaan ”demoiselle” Maria Hagelberg oli tullut Karjalan Hiitolaan Mustolan kylän taloon numero 12, eli Niemelän tilalle vuonna 1872. Mainitaan, että hän oli ”Hushålls mamsell fl.”.
Mamselli Maria Hagelbergille löytyi Karjalassa pian Ivan Moldakoff -niminen aviomies. Heidät vihittiin Sortavalassa 1874. Herra Moldakoffilla oli Laatokalla 138 nettorekisteritonnin Ivan-niminen kaljotti, purjelaiva, jolla hän teki kauppamatkoja Pietariin. Lapsia heille syntyi viisi.
Rippikirjan mukaan kauppakirjuri Ivan Moldakoffin vaimo Maria Moldakoff palasi Mustolaan 1884. Sieltä hän muutti Ivanin kuoltua Sulkavalle 1899, jossa jo asui Marian poika Nikolai, joka jossain vaiheessa muutti sukunimensä vähemmän venäläiseksi Mäntyvaaraksi. Maria pysyi Moldakoffina loppuun saakka.
Kerrotaan, että Ivan oli kätkenyt aarteen jonnekin. Hän kutsutti kuolinvuoteensa ääreen naapurinmiehen, jolle oli tarkoitus kertoa aarteen sijainti. Vaimolle asiaa ei voinut kertoa. Ivanin huonovointisuuden vuoksi tapaamista päätettiin kuitenkin siirtää seuraavaan päivään. Ivan sattui kuolemaan yöllä ja aarteen sijainti jäi selvittämättä. Aarretta etsittiin vuosia ja sitä palattiin Karjalaan etsimään vielä Jatkosodan aikaan, mutta mitään ei löytynyt.
Ennen Talvisotaa Maria oli taas Hiitolassa, josta mummoni Lea haki maaliskuussa 1940 evakkoon vastahakoiset Marian, Lydian ja Olgan. Matkan jälkeen otettiin kuva. Maria kuoli syyskuussa 1940 Sulkavalla.