Jotain sinne päin tai ihan huti

Kerjäläiset, Pieter_Brueghel, 1568

Vaali-ilta oli odotetun jännittävä. Nyt voi jälkiviisasti sanoa, että tulos oli odotettavissa. Kokoomus piti sen, mitä gallupeissa povattiin. Perussuomalaisten kannatus ei riittänyt suurimmaksi saakka. Eikä ollut odotettavissa, että demarit saisivat ykköspaikan neljän haasteellisen hallitusvuoden jälkeen. Sanna Marinin hallituksen ratkottaviksi koitui vitsaus toisensa perään. Sellaisesta ei selviä kolhiintumatta, vaikka Sanna Marin onkin erittäin lahjakas poliitikko. Marinin taitoihin kuuluu myös, miten tehdään kaverille korni temppu saamatta itse takkiin. Marin sai uskoteltua, että kaikkien vihervassareiden pitää nyt äänestää demareita, tai hukka perii. Sanna Marin selvisi henkilökohtaisesti erittäin hyvin, eikä demarit puolueenakaan hävinnyt, vaan päinvastoin sai lisäpaikkoja. No, politiikka on sellaista. Vihervasemmisto uskoi, että kannattaa tinkiä omista toiveistaan yhteisen asian hyväksi. Vihervasemmiston kannattajat kaivoivat taktikoinnilla itselleen ison kuopan saamatta mitään hyötyä, kuvitellen, että Sanna Marinin siipien suojassa saataisiin jatkaa mukavasti seuraavat neljä vuotta. Demareiden muutama lisäpaikka ei vihervassaria lämmitä, eikä demareiden hallitukseen menoon tai menemättä jättämiseen muutama lisäpaikka eduskunnassa vaikuta.

Nyt voi sormi pystyssä neuvoa, ettei kannata valita jotain, mitä ei oikeasti halua. Vaikka sehän on suomalainen tapa, että kun tarjolla on herkkua, sitä kursailee ja valitsee jonkun mauttoman keksin jonka selittää erinomaiseksi.

Nyt alkaa sitten vihervasemmistossa syyllisten etsintä. Vaarana on, että aletaan korjata jotain, mikä ei ollut rikki. Helposti käy niin, että vaihdetaan henkilöitä ja aletaan puhua muiden määräämistä aiheista. Toivottavasti populismiin ei vastata populismilla, vaan pysytään kiinni asioissa.

Pekka Haaviston vaimeahko vaalimenestys hämmästyttää. Äänimäärä putosi alle kahdeksaan tuhanteen, kun edellisissä vaaleissa ääniä tuli yli kaksinkertainen määrä. Haavisto on ollut ulkoministerinä jatkuvasti esillä ja hoiti NATO-prosessin erittäin taitavasti maaliin saakka. Olisin kuvitellut, että Haavisto on kansan silmissä valtiomies ja isänmaan turva tiukassa paikassa, mutta eipä niin näytä olevan. Ehkä siinä on äänestäjälle ylivoimainen riitasointu, kun entinen Koijärven hippi allekirjoittaa ulkoministerinä NATO-hakemuksen. Ukrainan sotaa aktiivisesti kommentoinut Pekka Toverikin meni Eduskuntaan Haavistoa suuremmalla äänimäärällä.

Merkillisiä aikoja on eletty ja sen seurauksena Sanna Marinin hallitus näytti tuhlailevalta, kulttuurivihamieliseltä ja sotahullulta, mikä ei ehkä ollut alun perin aikeena. Nyt halutaan sitten jotain muuta. Oikeastaan, oli hallitus mikä tahansa, kulttuuriväki on aina tyytymätöntä. Sen ei tarvitse johtua siitä, että kulttuuriväki olisi erityisen penseitä ihmisiä, vaan siitä, että kulttuuri jää aina jalkoihin, vaikka onkin oikeasti taloudellisesti merkittävä ala.

Vihervasemmiston kannattaisi työntää persut hallitukseen kutistumaan. Mutta se tuskin toteutuu, kun Kepu tuskin lähtee hallituksen kolmanneksi pyöräksi. Veikkaan että hallituskokoonpanoksi tulee Kokoomus, demarit, Vihreät ja Rkp. Rkp pärjää aina kaikissa porukoissa, mutta vihreille tällainen hallitus on vaarallista seuraa jatkoa ajatellen. Vihreillä on nollatulokseen vielä lyhyempi matka kuin Keskustapuolueella. Vielä neljä vuotta sitten Vihreät oli matkalla isoksi puolueeksi, mutta nyt mennään lujaa toiseen suuntaan. On täysin mahdollista, että Vihreät kutistuu Ruotsin tapaan mitättömäksi pikkupuolueeksi, vaikka sellaista ei olisi voinut kuvitella vielä jokin aika sitten.

Niin että voihan se olla sillä tavalla, että Vihreiden pitää ruveta näyttäviin korjailupuuhiin, että tulee tuntu, että jotain tehdään. Vihreille olisi kyllä tarpeellista löytää se tapa, miten sanotaan suoraan ja selkeästi asia, niin että se kuuluu ja tuntuu. Niin kuin me bändissä usein etsitään soolokitarasoundia, joka leikkaa läpi älämölön seasta.

Vaalituloksen kommentiksi sopii, vaikkei olekaan vaalien kommentiksi kirjoitettu, Brueghelin orjien viimeisin biisi Vääntelen ja kääntelen, joka menee näin:

mitä minä turhaa vääntelen, kääntelen joutavaa

rikki se meni eikä sitä enää mikään reiska korjaa

joku sanoi älä riko mitä tulet joskus kaipaamaan

joo joo joo joo joo joo

joskus sä kyllästyt mut anna sen olla

mikä sitten lieneekään

älä katso taaksesi selkä seinää vasten

ison taivaan alla vasta katso kaikkiin suuntiin