NÄYTTÄMÖ, GALLERIA HUUTO JÄTKÄ 1, HELSINKI

2015

Mitä hyviä asioita on maalattavaksi? Tässä näyttelyssä oli kukkia, jättiläisiä, paratiisilintuja, outoja kaloja, vaaleanpunaisia pilviä ja muuta söpöä, eikä ikävää ollenkaan, paitsi Danny Kalifornia, joka on paha setä.

​

Oikeastaan maalaan mielikuvituskavereita. Maalausteni mielikuvituskaverit ovat neuvonantajia ja johtohahmoja tai sitten toivottomia sähläreitä. Minun maalauksissani ­ – näin ajattelen ­ – ollaan vanhanajan seurojentalon näyttämöllä, huojuvat kulissit ovat pahvia ja aseteltu miten sattuu, näytelmä sujuu takellellen ja juonikin on sekava. Ei ole aina selvää kuka kuuluu näytelmään ja kuka seisoskelee näyttämöllä muuten vain. Yleensä tosielämässäkin asiat tapahtuvat juuri niin.

​

Päätin kerrankin maalata myös sen näyttämön. Ja kun tulin maalanneeksi, en osannutkaan pistää sinne näyttelijöitä. Yritin moneen kertaan ja aina oli yhtä hiljaista. Kukaan ei halunnut olla keksitty hahmo näytelmässä, vaan olla totta ja mennä seisoskelemaan niihin maalauksiin, joissa on kaloja ja kukkasia, koska tietysti se on oikeampaa.