MATKA/TEEKOND, KONDASE KESKUS, VILJANDI, VIRO
19.06.-15.09.2019
Maalaan keksittyä maailmaa, joka on kuin lastensaduista peräisin. Maalauksissani ollaan aina matkalla, ja sen matkan tarkoitus on seikkailu.
En suunnittele maalauksiani etukäteen. Maalaaminen on sitä, että siveltimeni pyyhkii pois kalvon, joka kätkee pinnan alaisen maailman. Jos en maalaisi, ei kukaan, en edes minä itse voisi tietää mitään siitä maailmasta.
Maalausteni sekalaista väkeä sanon mielikuvituskavereikseni. Ne kaverit ovat veijareita, joita eivät tosimaailman säännöt rajoita. Veijarit ovat psykologinen varaventtiili ja siksi sellaisia on maalattu aina. Ne ovat arkisista latteuksista riisuttu minä.
Sanotaan, ettei aikuisilla ole mielikuvituskavereita. Vaan onpa kuitenkin. Aikuiset usein hukkaavat mielikuvituksensa ja aidot sisäiset veijarinsa ja korvaavat ne tosielämän groteskeilla hahmoilla, tunnistamatta asiayhteyttä. Veijari mielikuvituskaverina on mainio sisäinen opas, mutta tosimaailman veijarin peukalon alle ei kannattaisi antaa ydinasenappulaa.
Mielestäni taiteilijan tehtävä on muistuttaa, että ihmisen ei pidä hylätä mielikuvitustaan ja jäädä sosiaalisia suoritteita toistavan arkiminänsä vangiksi. Mielikuvitus on lupa nähdä toisin.
Ajattelen, että kuvittelu edellyttää minulta yhtä paljon huomiota kuin jaettava todellisuus. Luova tila on yhtä paljon itseen kuin maailmaan suuntautumista. Maalaamalla raivaan tilaa omalle introversiolleni.
Maalari maalaa itselleen täydellisyyden talon ja muuttaa sinne asumaan.